PDU-pisteitä tarjolla

Kerää koulutuksista PMI:n (Project Management Institute) PDU-pisteitä

Kestävän kehityksen mittaaminen sisältää ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja taloudellisiin tekijöihin (triple bottom line) liittyvät alueet joko yksittäin tai yhdessä arvioituina. Ympäristö- ja yhteiskunnallisten vaikutusten määrällinen arviointi ei ole helppo tehtävä. Tästä huolimatta viimeisten vuosikymmenien aikana näihin alueisiin liittyvien mittarien ja indikaattorien määrä on tasaisesti noussut. Vaihtoehtoisesti ympäristölaskennassa voidaan laajentaa ja korjata tavanomaista kustannus- ja tuottoinformaatiota ympäristönsuojeluun liittyvillä kustannuksilla ja tuotoilla tai laatia ympäristölähtöinen rinnakkaistilinpito eli kirjanpito materiaalien ja luonnonvarojen käytöstä ja niillä saaduista tuotoista.

Aikoinaan Maailmanpankin pääekonomistina toiminut Herman E. Daly ehdottaa seuraavaa kolmea sääntöä (tunnetaan "Daly"-sääntöinä) ekologisesti kestävän toiminnan määritelmäksi:

  1. Uudistuvia luonnonvaroja kuten kaloja, maaperää ja pohjavettä ei saa käyttää niiden uudistumiskykyä nopeammin.
  2. Uudistumattomia luonnonvaroja kuten mineraaleja ja fossiilisia polttoaineita ei saa käyttää nopeammin, kuin mitä korvaavia uudistuvia luonnonvaroja voidaan ottaa käyttöön.
  3. Päästöjä ja jätteitä ei saa tuottaa nopeammin kuin ympäristö pystyy ottamaan niitä vastaan, kierrättämään niitä tai tekemään ne harmittomiksi.

Alla on esitetty muutama useimmin käytetty kestävän kehityksen mittari, indeksi tai indikaattori.

Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) luoma inhimillisen kehityksen indeksi eli Human Development Index (HDI). Indeksi koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, lukutaidosta, koulutuksesta ja elintasosta.

Global Footprint Network:in ylläpitämä ekologinen jalanjälki, joka mittaa ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn tarvittavaa maa- ja vesialuetta. Tätä verrataan sitten maapallon biokapasiteettiin eli tuottavaan maa-alaan.

Environmental Performance Index (EPI) ja sen edeltäjä Environmental Sustainability Index (ESI), jonka Columbian ja Yalen (USA) yliopistot julkaisivat vuonna 2005. Indeksi kuvaa kansakunnan kykyä suojella luonnonvaroja ja ympäristöä nyt ja tulevaisuudessa ja sitä päivittää Yalen yliopiston Ympäristöoikeuden ja politiikan keskus (Center for Environmental Law & Policy). Se sisältää kaksi päätavoitetta: ympäristöterveyden (environmental health) ja ekosysteemien elinvoimaisuuden (ecosystem vitality), jotka jakautuvat edelleen alakategorioihin.

Aidon kehityksen mittari eli Genuine Progress Indicator (GPI), jonka edeltäjä oli Herman Dalyn ja John B. Cobb Jr:n vuonna 1989 kehittämä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW). Laskennan lähtökohtana toimii yksityinen kulutus, jota painotetaan yhteiskunnan tulonjaon tasaisuutta kuvaavalla Gini-kertoimella siten, että tasaisempi tulonjako tuottaa kulutukselle korkeamman arvon. Se myös erottaa taloudellisen toiminnan myönteiset vaikutukset sen ympäristön ja yhteiskunnan tilaa heikentävistä vaikutuksista. GPI:tä on ehdotettu uudeksi hyvinvointia kuvaavaksi mittariksi perinteisen bruttokansantuotteen (BKT) sijasta. Vaihtoehtoiseksi mittariksi on esitetty myös ns. vihreää bruttokansantuotetta.